Valjakkourheilun sulanmaan MM-kisat 2017

ONCE IN A LIFETIME

Valjakkourheilun sulanmaan MM-kisat 2017 Szamotuly-Kozle, Puola

Once in a lifetime -teemalla lähdimme Ernon (ssu Saturain Right Moment) kanssa valmistautumaan valjakkourheilun sulanmaan MM-kisoihin Puolan Szamotuly-Kozleen. Lajinamme oli koirapyöräily veteraaninaisten luokassa.

 

Rovaniemiemeläinen valjakkourheilun moninkertainen arvokisamitalisti Anu Mäkinen – riisenisti suurella sydämellä – lupautui huoltajaksemme, tueksemme ja valokuvaaja-somettajaksemme. Matkajärjestelyt treeneineen sujuivat joutuisasti. Varasimme ennakkoon menomatkan lauttapaikan, väliyöpymispaikat sekä majoituksen kisapaikan tuntumassa, mutta paluumatkan päätimme suunnitella vasta paikan päällä. Havahduin lähdön hetken olevan käsillä, kun Anu oli reppuineen ja pyörineen pihassamme.

Sunnuntai 19.11 ja maanantai 20.11.

Herätyskello pärähti kello 3.00 sunnuntai-aamuna. Ajoimme auton Tallinan lauttaan ja suuntasimme kohti suurta seikkailua. Ensimmäinen yöpymiskohteemme oli Marijampolessa Liettuassa, jonne kertyi matkaa Tallinnasta reilut 700 km. Kaupunki oli siisti ja Hotel Luna viihtyisä ja koiraystävällinen majoituskohde. Aamulla ennen auton keulan suuntaamista kohti Varsovaa käväisimme pienellä kaupunkikävelyllä Marijampolen pääpuistossa.

Tiistai 21.11.

Ernon viimeistelytreenin suoritimme onnistuneesti loistavilla baanoilla Varsovan keskustan tuntumassa sijaitsevalla Mazowieckin maisemapuistoalueella. Koiratreenin jälkeen aikomuksemme oli pyöräillä Anun suunnittelema “kevyt kympin mtb-lenkki”, mutta se ”hieman” venähti ja matkamittariin kertyi päivän päätteeksi 40 km maastopyöräilyä. Ihmeellistä, että saimme polkea upeita polkuja ja metsäautoteitä täysin omassa rauhassamme vain kivenheiton päässä Varsovan keskustasta. Iltapäivällä matkasimme vajaan 400 kilometrin taipaleen Sierakowin kisamajoitukseemme. Matka sujui alun ruuhkien jälkeen joutuisasti, kun sai hurjastella 265 kilometrin matkan 140 km/h:n vauhdilla Varsova-Berliini-moottoritietä.

Keskiviikko 22.11.

Keskiviikkona vietimme aktiivista luppoaikaa majoituskohteessamme Hotel Kamaparkissa, jonne oli majoittunut useampia suomalaisia valjakkourheilijoita. Aloitimme päivän shoppailulla Miedzychodin ja Sierakowin maalaiskylissä. Erno-maalaispoikakin pääsi kaupunkivilinään tassujaan verryttelemään. Iltapäivällä hölkkäsimme rennon letkeän 9 kilometrin lenkin majapaikkaamme ympäröivän Sierakowskin maisemapuiston poluilla. Pyörätkin vaativat huoltoa edellispäivän maastopyöräilylenkin jäljiltä. Päivän päätteeksi kokoonnuimme hotellimme ravintolaan päivälliselle muiden Kamaparkiin majoittuneiden suomalaisten kanssa.

Torstai 23.11.

Viidentenä matkapäivänä pistäydyimme ensimmäistä kertaa kisapaikalla Szamotuly-Kozlessa, missä oli maakohtaiset koirien eläinlääkäritarkistukset, siru- ja kuuluttajalistojen luovutukset, Suomen maajoukkuepalaveri, kisaratoihin tutustuminen sekä MM-kisojen avajaiset.

Kisakeskus oli kauttaaltaan mudan ja liejun vallassa oleva maissipelto. Keskuksessa oli myös muun muassa parkki- ja varikkoalue sekä kisojen lähtö- ja maalialue. Upottavalla pellolla autot jouduttiin hinaamaan varikkoalueelle ja sieltä pois paikallisten traktorikuskien avustuksella. Kulkureiteille levitettiin olkia kulkemisen helpottamiseksi. Lopulta myös lähtö- ja maalialue jouduttiin siirtämään kovemmalle metsäautotiepohjalle, joten kisamatkat lyhenivät 800 metriä. Alueella oli järjestetty kilpailuja hyvissä olosuhteissa aiemmin kesän aikana, mutta usean viikon sadejaksot ennen MM-kilpailuja olivat pehmittäneet maaperän ja aiheuttivat suurta pään- ja ruumiinvaivaa kisajärjestäjille. Järjestäjät tekivät kaikkensa kilpailujen onnistumiseksi. Vaikeiden olosuhteiden vuoksi kilpailujury päätti lopulta peruuttaa viimeiseksi kilpailupäiväksi suunnitellut viestit.

Torstaina kello 14 alkaen tuli ratamestarin virallinen hyväksyntä kilpailuradoille sekä kilpailijoille lupa niiden kiertämiseen. Kiersin radan aluksi Ernon kanssa kävellen ja lopuksi vielä itsekseni pyöräillen. Myös Anu pyöräili radan kaksi kertaa kuvaten sen GoPro-kameralla, joten saimme vielä illalla pohdiskella ajolinjoja.

Vaikka kilpailurata lyhenikin, tulisi siinä riittämään kyllikseen haastetta lällikköjen, ajourien sekä useampien sulkemattomien risteyksien ja yli kymmenen 90-asteen kurvin muodossa. Pyöräilijän ajotaito, polkuvoima ja koiranlukukyky joutuvat koetukselle, niin ikään koiran taistelutahto ja radanlukutaito. Koiran pikajuoksunopeus ei onneksi tulisi olemaan ainoa ratkaiseva tekijä näissä MM-mittelöissä. Sulanmaan arvokisoissa kisataan useimmiten kahtena peräkkäisenä päivänä ja lopputuloksissa lasketaan yhteen molempien päivien ajat. Näissä kilpailuissa koirapyöräilyn MM-startit kellotettiin tavallisuudesta poiketen perjantaina ja sunnuntaina. Väliin jäi siis yksi lepopäivä. Näin ollen rata ja kilpailukokonaisuus vaikuttivat ennakkoon sopivan minulle ja Ernolle erinomaisesti.

Perjantai 24.11.

Aamulla jännitys oli huipussaan! Onneksi matkassa oli Anu, joka tiesi miten kilpailupäivinä toimitaan. Hän otti täyden vastuun Ernon suoritukseen valmistautumisesta. Minä sain keskittyä omaan jännittämiseen, joten en paineistanut sillä Ernoa. Lähtöihin valmistautumiset olivat ennalta tarkkaan ohjeistettu. Lähtöalueelle piti saapua 10 minuuttia ennen starttia ja kilpailijat ohjattiin jo hyvissä ajoin jonoon numerojärjestyksessä. Lähdöt tapahtuivat 30 sekunnin välein, joten kaiken piti sujua ripeästi.

Kuten olimme ennakoineet, vahva ja iso Erno jaksoi vetää minua voimalla ja sisulla! Radan loppuosan liejuisilla osuuksilla kellahdin nurin kolme kertaa lyhyen ajan sisällä, mutta Ernolla riitti motivaatiota aloittaa vetäminen aina uudestaan ja uudestaan. Ajotekniikkani ei yksinkertaisesti riittänyt vaativilla mutapätkillä. Sijoitus ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen oli 15./ 23. Illalla GoPro-videon kuvaa ja Polar-mittarin lukemia tutkiessamme laskimme kaatumisiin tuhlaantuneen minuutin verran. Siitäkin huolimatta olimme äärimmäisen ylpeitä Erno-riisenistä, luokkamme ainoasta palveluskoirasta, joka taisteli sinnikkäästi alusta loppuun kisaten maailman nopeimpia saksanseisojia ja risteytyskoiria vastaan


Lauantai 25.11.

Toisena kisapäivänä kävimme kannustamassa ja auttamassa muita suomalaisia kisapaikalla. Puoliltapäivin palasimme hotellille valmistautumaan seuraavan päivän kisastarttiin sekä pakkailemaan kotimatkaa varten. Myös mieheni Mika saapui ystävänsä kanssa paikalle nähdäkseen sunnuntain osasuorituksemme.

Sunnuntai 26.11.

Samoilla rutiineilla kuin perjantain kisapäivään valmistauduimme myös viimeiseen MM-kisakoitokseemme. Anu vastasi Ernosta ja minä kasasin itseäni suoritukseen. Oikeastaan minulla ei ole sanoja kuvaamaan tuon kisa-aamun tunnetilaa. Ympärilläni oli joukkueen kannustus, mieheni tuki, Ernon tahtotila lähteä tekemään parhaansa kanssani ja Anun vahva luotto meihin. Myös koti-Suomesta saapuneet puhelut ja viestit olivat mielessäni. Paremmin ei voisi tilanne olla MM-kilpailun starttiviivalla.

Ernolle tuli matkan varrella useita ohituksia ja minulle vain yksi kaatuminen, vaikka rata oli lauantain sateiden jälkeen entistäkin mutaisempi. Uskalsin kuitenkin ajaa nyt rohkeammin ja luottaa Ernon menemiseen. Taistelimme loppuun asti puolalaisen ja tsekkiläisen koirakon kanssa tullen maalisuoraa 800 m kirsut samassa rivissä. Ernolla riitti jäätävää menohalua ja voimaa kiriä vauhdilla maaliin asti, vaikka takana oli raskaat kilometrit ja kova henkinen paine. Maaliintulosuoran sekunneissa elin kisan suurimmat tunteet ja hetket. Tätä on koiraurheilu parhaimmillaan! Minut valtasi HUIPPUFIILIS! Tulostaulu kertoi, että paransimme sijoitustamme viisi pykälää nousten sijalle 10!



Maanantai 27.11. ja tiistai 28.11. -– kotiinpaluu ja mietteitä matkasta

Palkintojenjakoseremonioiden jälkeen alkoi kotimatka. Yövyimme Puolan Lomzassa ja ennen Tallinna-Helsinki-lauttamatkaa vielä Tallinnassa. Ajokilometrejä auton mittariin kertyi 3600 km. Anulla kilometrejä kertyi vielä 1600 enemmän. Reissu oli raskas, mutta kokemuksena unohtumaton ja antoi vastinetta surkeissa keliolosuhteissa läpiviedyille harjoituksille, pitkille treeni- ja kisamatkoille sekä kipeille lihaksille. Hetkeäkään en antaisi pois!

Oli suuri kunnia olla osa Suomen valjakkourheilijoiden maajoukkuetta edustaen rotua, joka ei ole perinteinen MM-kisojen edustaja. Tilastojenkin puitteissa täytyy olla ylpeä suorituksestamme. Palveluskoiria osallistui kisaan vain noin kädellinen, mukana kaksi suomalaista riiseniä. Toinen niistä oli Lipposen perheen Martti, ssu Zirnal Haselnut Martini. Kilpailuun osallistui kuitenkin kaiken kaikkiaan noin 2600 koiraa! Suomen maajoukkue koostui 26 koirakosta, joilla oli yhteensä 32 starttia. Mitaleja Suomi sai viisi (kolme kultaa, hopeaa ja pronssia) juniorisarjoissa ja usean koiran kärryluokissa.

Isot kiitokset Anu Mäkinen, Mika Kalpio, Team Lipponen, Niina Vainio ja kasvattaja Satu Halonen unohtamatta kaikkia teitä ystäviä ja tuttavia, jotka kannustitte meitä monin eri tavoin tämän Once in a lifetime -matkan aikana!

Kiittäen Tuire ja Erno

p.s. Voit käydä katsomassa toisen päivän loppusuorataisteluamme osoitteessa https://youtu.be/VcsLCrLikLI

p.p.s Valokuvia https://photos.app.goo.gl/UaDp2BHLqYm6mYIP2

Teksti: Tuire Mikkonen-Kalpio ja Anu Mäkinen, kuvat: Anu Mäkinen

Viimeksi päivitetty 02.12.2017 10:56
 
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Sportriesen, Powered by Joomla!