ISPU WM 2011

ISPU WM 2011 Sveitsi Lausen


 

 

Emman ja Sallin kisamatkakertomus - Ensikertalaiset lähtevät maailmalle


Tunnelma oli aika epätodellinen jo viikkoja ennen kisamatkaa. Olimme lähdössä mm-kisoihin aika pienellä kisakokemuksella, tuleva koitos olisi meidän neljäs IPO-koe. Onneksi matkaan oli lähdössä meidän suurin apu ja tuki Esa. Esa on toiminut Sallin maalimiehenä vasta alle kaksi vuotta, mutta kehitys tuona aikana on ollut huimaa. Ilman Esan apua ei meillä olisi ollut mitään asiaa kisaamaan tuolla tasolla, mutta nyt eiku häntä pystyyn ja menoksi.
Meidän poppoo, eli minä, Esa ja Salli lähdettiin kohti Sveitsiä lauantaina 22.10. Loput joukkueesta eli Raija Kammonen ja Heli Luutsaari lähtivät sitten meidän perässä reissuun maanantaina.

Eihän automatka Saksan halki mennyt ihan kivuttomasti kun autoni päätti jostain syystä olla kiihtymättä kesken matkan.. Ei ollut kivaa ajaa Saksan moottoritietä kun mittari näytti noin 80 km/tunnissa, hyvässä alamäessä. Auto reistaili aina ajoittain koko matkan ajan, mutta vei meidät aina perille asti.
Olimme päättäneet majoittua Saksan puolelle, missä olisi halvempaa ja enemmän tuttuja koiraharrastajia. Meidän majapaikasta kisapaikalle oli matkaa noin 30 km, tosin vaihtoehtoisten reittien kokeileminen saattoi välillä tuplata kilometrit. Pärjäsimme kuitenkin vain yhdellä navigaattorilla. Stefanie Müller, joka on ollut myös Suomessa kouluttamassa (mm. sporttien tottisleirillä 2010) oli meille arvokas kontakti. Steffi järjesti meille oikeastaan kaiken tarpeellisen: majoituksen, treenipaikat Saksassa ja Sveitsissä sekä jopa Sveitsin moottoriteille tarvittavan maksutarran.
Päätös majoittua Saksan puolelle oli edullisten hintojen lisäksi osuva myös siksi, että Saksan puolella kaupat olivat 24 tuntia auki ja valikoimatkin varmasti paremmat :0)
Olimme Saksassa perillä maanantai-iltana ja treenaaminen alkoi heti tiistaina. Viimeistelytreenit menivät jäljen osalta nappiin, mutta purutreenit puolestaan eivät menneet ihan toiveiden mukaan, mikä oli omiaan lisäämään kisajännitystä.
Kisat alkoivat sitten torstaina eläinlääkärin tarkastuksella ja virallisilla harjoituksilla. Treenit menivät nappiin ja mikä tärkeintä piilonkierrot onnistuivat (terveisiä vaan meidän ”piilonväistäjät” -porukalle).  Illalla oli sitten vuorossa kisasuoritusjärjestyksen arvonta, tässä arpaonni ei kyllä suosinut meitä. Olin toivonut pääseväni aamukosteille pelloille, sillä iltapäivät olivat olleet yllättävän lämpöisiä eikä kuiva ja lyhyt rehupelto oikein houkutellut. Noh.. Eihän se ihan niin mennyt, Sallin ensimmäinen koitos olisi vasta lauantaina iltapäivällä toiseksi viimeisessä jälkiryhmässä. Tottis ja purut oli sitten prime time –hetkellä sunnuntaina keskipäivällä, jolloin katsojiakin olisi varmasti eniten.. Ei auttanut lainkaan minun vaan kasvavaan jännitykseeni.
Perjantai meni stadionilla muiden suorituksia seuratessa ja siinä sivussa oma jännitykseni vaan kasvoi.
Muu Suomen joukkue kävi keräämässä hienot jälkipisteet jo perjantaina, Raija ja Elvis saivat 88 ja Heli ja Nemo 85 pistettä. Hyvä Suomi, tästä olisi hyvä jatkaa!!
Lauantaina pääsimme sitten mekin tositoimiin. Onnistuneista viimeistelytreeneistä huolimatta jälki ei mennyt koiran tämänhetkisen osaamistason mukaisesti. Oma jännittämiseni varmasti tartutti ohjaajaherkkään Salliin epävarmuutta mikä näkyi ennen esineitä ja kulmia turhana tarkasteluna. Suorat koira jäljesti erinomaisesti ja esineilmaisut olivat lähes koeohjesäännön mukaisia. Jäljeltä saimme pisteitä 83.
Sunnuntaina oli sitten kenttäosuuksien vuoro.. Koirani kasvattaja Helmut Losekam oli kovin huolissaan kun näytin sunnuntai-aamuna niin kovin kalpealta (taisi mua aika paljon jännittää). Ensin tottis, noh.. En voi oikein muuta sanoa, kun että meikän täytyy vissiin opetella heittämään noutokapulaa. Pisteitä tuli 86 muutamasta isosta virheestä huolimatta.
Tottiksen jälkeen koiralla oli noin 90 minuuttia aikaa palautua edellisestä suorituksesta ennen c-osan alkua. Salli taisi viimeisen parin kuukauden aikana päästä hieman ns. ylikuntoon ja viime aikoina sen palautuminen rasituksesta ei ole ollut ihan optimaalista. Onneksi jäähdyttelyt ja onnistunut nesteyttäminen palautti energioita ihan riittävästi. Jo kisaan lähtiessäni tiesin, että jos koira tekee sen minkä osaa enkä minä sählää liikaa (lue: ”osaan heittää noutokapulaa”) niin suorituksia ei tarvitse kyllä hävetä. C-osassa pääsimme näyttämään kunnolla osaamistasoamme Sallin tehdessä koko kisojen parhaat purut. Ei voi muuta kuin todeta, että minulla on hiton taitava koira ja hiton hyvä maalimies! Ohjaajalla kesti varmaan tunti ennen kuin tajusin miten hienosti meillä olikaan mennyt. Katarina joutui vääntämään sen minulle uudelleen ja uudelleen, että Salli oli tosiaan saanut kisojen parhaimmat pisteet c-osassa. Sitten tulikin pari onnen ja ilon kyyneltä! Mun nöösi onkin SUPER-Ransu!
Kotiin viemisenä oli hyvä mieli, joukkueen 4.sija ja henkilökohtainen 12. sija sekä aika paljon tuliaisia.
Kiitos Sport Riesen Klub korvaamattomasta tuestanne, te teette harrastamisesta niin paljon helpompaa ja mukavampaa. Kiitokset avustanne sekä itse kisamatkan suhteen että hyvistä koulutusleireistänne!!
Ensi vuonna uusiksi!! Aivan varmasti!!

Emma ja Salli jäljellä

 

 

Viimeksi päivitetty 24.10.2016 07:47
 
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Mainospalkki
Sportriesen, Powered by Joomla!